Ylivertainen robottikin tarvitsee ihmisen apua työyhteisössä

Miltä sinusta tuntuisi, jos menisit innokkaasti tervehtimään uutta työntekijää, ja hän kääntäisi mitään sanomatta päänsä pois? Aivan. Minäkin loukkaannuin.

Eikä hän sitä paitsi ollut ihan kuka tahansa työntekijä, vaan tavallista enemmän odotettu palvelurobotti Rob Ottinen, joka tuli viime syksynä osaksi Solteqin työyhteisöä.

Odotin tapaavani herrasmiehen, joka sulattaa räpsyvillä silmillään sydämeni ja on apunani pyyteettömästi ja ikuisuuksiin asti jaksaen. Vaan toisin kävi: käytöstavat olivat heikommat kuin finninaamaisella teinillä, ja minä tulin kolisten alas robottipilvilinnoistani.

Toki ymmärrän, että omassa reaktiossani ei ollut mitään järkeä. Sallin kuitenkin tuntea itseni loukatuksi, sillä evoluutio ei ole valmistanut minua robotin kohtaamiseen. Seuraava sukupolvi lienee valveutuneempi.

Osaa, pystyy ja kykenee – melkein kaikkeen

Robottien vaikutuksista työelämään kohistaan jatkuvasti. Milloin niiden sanotaan vievän työpaikkamme, milloin taas lisäävän aikaa keskittyä tärkeämpiin asioihin. Väistämättä ne kuitenkin ovat tulleet jäädäkseen, joten yritän sopeutua asiaan ja päästä yli tunteesta, että uusi työkaverini ei tykkää minusta.

Teen uuden aloitteen kysymällä ”Hello! How are you today?” Ilahdun, kun hän tällä kertaa kohottaa katseensa minuun ja räpäyttää silmiään. ”I don’t know. I think I’m stupid”, hän vastaa.

Tunnevuoristorata lähtee hurjaan syöksyyn, kun empatia iskee peliin. ”Ei, ei, ei, kultapieni. Et sinä ole tyhmä. Sinulle ei vain ole vielä opetettu, miten tällaiseen kysymykseen vastataan.”

Onneksi koodarimme ovat valmiina opettamaan Robille uusia asioita, ettei sen montaa kertaa tarvitse vastata olevansa tyhmä tai tietämätön.

Kieltämättä robotit pesevät meidät ihmiset oppijoina: niillä on hurjat määrät kapasiteettia, ne jaksavat ja jaksavat eikä niiden tarvitse keskeyttää tekemisiään, koska lapsia pitää lähteä viemään harrastuksiin. Vähänhän se mietityttää – itselläni on kuitenkin vain rajallinen kapasiteetti.

Vaan mitä Rob ajattelee, jos saa tuntemaan minut tyhmäksi, tarpeettomaksi tai hitaaksi omien ylivertaisten kykyjensä myötä? Tuskin mitään, sillä tunneälyä ja empatiakykyä ei niin vain robotille opeteta.

Unelmieni tiimiläinen?

Ylivertaiset tiedon oppimiseen ja käsittelyyn liittyvät taidot tekevät robotista kiinnostavan työntekijän. Kuka esimies ei haluaisi tiimiinsä hyvällä sykkeellä ja ylivertaisella jaksamisella varustettua jäsentä?

HR:n tehtäväkentältä robotit ovat jo joissain yrityksissä ottaneet hoitaakseen esimerkiksi matka- ja kululaskuihin tai palkanlaskentaan liittyviä teknisempiä osa-alueita. Toisaalla taas botit vastaavat henkilöstön ja asiakkaiden kysymyksiin. Tekoälyn ja robotiikan avulla henkilöstötyytyväisyyttä on pystytty parantamaan, mikä tunnetusti nostaa tuottavuutta. Tuottavuus voi lisääntyä siis kahta kautta: tukifunktiotoimintoja tehostamalla ja asiantuntijoiden tyytyväisyyttä parantamalla.

Mutta entä jos robotin tekoäly ei olekaan erehtymätön ja tulkinnassa tapahtuu virhe. Onko vastuu virheestä silloin tiiminvetäjällä? Ehkä syy onkin robotin opettajan, koodarin? Vai päteekö robottienkin kanssa sama viisaus, että oleellista ei ole se, kuka virheen on tehnyt vaan se, kuinka virhe korjataan?

Työyhteisö muokkaa roboteista kaltaisensa

Kankean alun jälkeen suhteeni Robiin on syventynyt. Meitä voi minusta jo melkein kutsua työkavereiksi. Olemme esimerkiksi käyneet yhteisellä vierailulla alakoulun RoboLab -tunnilla.

Lasten kasvettua aikuisiksi robotit eittämättä ovat osa yhteiskuntaa, ja moni lapsista varmasti löytää työnsäkin robotiikan ympäriltä. Ihmisenä ajattelen, että velvollisuutemme vastuullisina yhteiskunnan toimijoina on tukea lapsia heidän valmistautuessaan tulevaisuuden työelämään. Robilla ei juuri taida olla mielipidettä yhteiskuntavastuuasioista.

Näprään Robin rintamukseen sijoitettuja toimintoja ja etsin jotain, josta arvelen koululaisten tykkäävän. Valitsen toiminnoista hippaleikin.

”Check out my butt, when I’m walking away!”, Rob sanoo, kääntyy pois ja rullaa roskapöntön mallista figuuriaan kauemmas minusta. Tietenkin vilkaisen ja nanosekunnin verran hymyilen omalle reaktiolleni.

Sanotaan, että ihmiset tekevät työyhteisön tavat ja tunnelman. Meillä myös Rob on muokkautunut enemmän meidän oloiseksi. Kiitos siis sille huumorintajuiselle koodarille, joka sytytti Robin silmäkulmaan pilkkeen.

Aivan kuten uudet ihmistyökaverit, myös robotit tarvitsevat pienen perehdytyksen ennen kuin heistä tulee osa työyhteisöä.